(mielipidekirjoitus Keski-Uusimaassa 12.3.2004)
Useat kunnat kamppailevat taloutensa kanssa. Tälle vuodelle tehdyn valtion budjetin nettovaikutus kunnille on miinuksella. Lisäksi Tilastokeskuksen luvut kertovat, että vuosikate heikkeni edellisestä vuodesta peräti 342 kunnassa.
Kuntien palvelut alkavat olla vaarassa. Mm. opetustoimen valtionosuudet laahaavat niin pahasti jäljessä, että nykyisellään ne eivät kata koulutuksen perustoiminnoista kunnille aiheutuvia kuluja. Opettajien Ammattijärjestö OAJ onkin aiheellisesti vaatinut korotusta opetustoimen valtionosuuksiin.
Hallitukselta ei ministereiden kommenttien perusteella ole paljon apua tulossa. Valtiovarainministeri Kalliomäki totesi Vantaalla 29.9.2003, että pääkaupunkiseudun tai muiden kuntien on turha odottaa lisäapua valtiolta.
Länsiväylä (1.2.2004) puolestaan kertoo pääministeri Vanhasen lohduttavan nopeasti velkaantuvaa Espoon kaupunkia. Hänen mielestään on normaalia, että huonoina aikoina julkinen sektori kantaa taakkansa myös ottamalla velkaa. Vanhanen sanoo, että velkaantuminen on luonnollista etenkin Espoon kaltaisessa ripeästi kasvavassa kunnassa. Myös Keski-Uudenmaan kunnat ovat varsin nopeasti kasvavia, erityisesti pääministerin kotikunta Nurmijärvi. Onkohan samoja lohdutuksen sanoja tarjolla tännekin?
Kunta- ja alueministeri Manninen tarjoaa toisenlaisia keinoja: ”Edessä on katastrofi, ellei (kunnallis-)veroja nosteta reilusti yli 20 prosentin” (Savon Sanomat 9.2.2004). Tämän lisäksi Manninen on jo aiemmin väläytellyt, että veronkevennysten vastapainona tulee olla palvelumaksujen, kuten päivähoito- ja sairaalamaksujen, korottaminen ja muuttaminen yhä enemmän tulosidonnaisiksi. Nämä merkitsisivät erityisesti keskituloisille suuria maksujen korotuksia.
Näillä eväilläkö pitäisi kuntalaisten hyvinvointi turvata?!
Emmi Vuorinen
Järvenpää